KEKRITIETOA
Vuodenkierto / Kekri /
Mikä on kekri?
Kekrin juuret ovat vuosituhansia vanhassa eurooppalaisessa maatalouskulttuurissa. Kekri oli satokauden valmistumisen juhla, vuoden merkittävin tapahtuma. Kekrillä on yhteiset juuret kelttiläisen samhain ja siihen pohjaavan halloweenin kanssa. Työvuoteen perustuneen kalenterin mukaan kekri merkitsi myös vuoden vaihtumista ja siksi siihen liittyi erilaisten tulevaisuuden enteiden tulkitseminen.
Kekrin aika koitti, kun sato oli saatu korjattua, oluet pantua ja syysteurastukset päätökseen. Ylenpalttinen syöminen ja juominen olivat tärkeä osa kekrin viettoa. Tarjoilut eivät saaneet loppua kesken, sillä se olisi ennustanut laihaa satoa tulevalle vuodelle. Kekrinä oli aika nauttia päättyvän vuoden työn tuloksista yhdessä hassutellen, tarinoiden ja leikkien. Elävien lisäksi esivanhemmat liittyivät mukaan juhlimiseen.
Kekrinä koitti palvelusväen vapaaviikko. Samalla päätettiin, jäätiinkö seuraavaksi vuodeksi saman talon palvelukseen vai pestauduttiinko uuteen paikkaan. Kekriaika oli oivaa seurustelu- ja avioitumisaikaa ja palvelusväki käytti hyväkseen vapaaviikkoa hankkiakseen kihlat syysmarkkinoilta.
Mitä tarkoittaa jakoaika?
Vuoden kierto perustui aurinkovuoteen, jonka mukaan sato kasvoi ja valmistui. Ennen kristillisen vuosikalenterin omaksumista vuoden vaihde sijoittui satokauden taitekohtaan. Aurinko- ja kuuvuoden välisen eron tasaamiseksi tarvittiin noin kahden viikon pituinen jakoaika, jota vietettiin loka-marraskuun vaihteessa.
Jakoajan viettoon liittyi runsaasti uskomuksia ja alkavaan vuoteen vaikuttaviksi tulkittuja enteitä. Omilla teoilla uskottiin voitavan vaikuttaa tulevan vuoden tapahtumiin. Teurastus olisi vienyt karjaonnen, mutta satokauden viimeisen, suuren kylvöleivän leipominen taas siirsi hyvän sadon tulevalle vuodelle.
Jakoaika oli kahden vuoden välissä sijainnutta vaarallista väliaikaa, jolloin raja tämän ja tuon puoleisen välillä oli häilyvä. Esivanhemmat pyrittiin pitämään tyytyväisinä kattamalle heille juhlapöytä sekä valmistelamalla sauna. Henkien joukossa saattoi olla myös pahantahtoisia vainajia. Heiltä suojauduttiin tulia polttamalla.
Linnut olivat sanansaattajia maailmankaikkeuden eri kerrosten välillä. Uskottiin myös, että ihmisten ja eläinten sieluosuuksia oli useita. Matkaansa elävien maailmasta tuonpuoleiseen aloittavan sielun olomuoto oli lintu.
Mihin liittyy kekripukki?
Nuoret leikittelivät pukeutumalla kekripukeiksi. Naamioitumiseen kelpasi nurin käännetty turkki, johon voitiin ripustaa erilaisia kiliseviä kapistuksia. Sarvet tehtiin keritsimistä ja kasvot peitettiin tuohinaamarilla.
Kekripukit kiertelivät talosta taloon kestitystä pyytäen. Yleensä heitä kestittiin mieluusti runsailla tarjoiluilla tai ainakin ryypyllä, sillä muuten kekripukki olisi saattanut suuttua ja rikkoa tuvan uunin.
Kirjoittanut: Kansatieteilijä ja Talonpoikaiskulttuurisäätiön kekrilähettiläs Anna Rauhala
